Taivas itkee kanssamme,
lumihiutaleet maahan leijailee
lohdun helmet pisaroina poskillamme
ne timanttina kimaltelee.
Syvä kaipuu hiljainen,
ikävä on ikuinen.
Hiljainen on surun nuotti
kuolemasi tuskaa tuotti
Sydän tulvii kyyneleitä
ethän unohda meitä
Tää suurensuuri ikävä
purkautuu kyyneleinä
Haudalles lasken ruusun, kaksi
tulen hieman vahvemmaksi.
Askeleeni johtivat minut sinne
luoksesi hautakivelle.
Kyynel poskelle vierähti
tuuli hiljaa hengähti.
Itkun helmet vuotaa saavat,
vain aika parantaa haavat.
Olen pahoillani, en ymmärtänyt
en silloin luoksesi jäänyt.
Tuit muita ja kuuntelit
aina autoit kun voit.
Olit tärkeä, olit rakas
sua kaipaamme aina takas.
Sinua vielä täällä muistelen
anna anteeksi, ymmärtänyt en.
Rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
sinut sydämeeni syvälle hautasin.
Muistot ovat siellä aina
Sinne syvälle ne painan.
Hyvää matkaa toivotan sulle
kun kyykistyn arkun äärelle,
kyynel poskelle vierähtää
hyvästiä kun jättää,
me vielä tapaamme
ja toisiamme halaamme.
Kun suuren haasteen koin,
voimaa sulta paljon sain.
Kuka mua tukee, lohduttaa,
kun sinä lensit pilvilaivojen taa?
Kasvonpiirteesi piirtyneet sydämeeni
tukevat sanasi muistoihini
niistä voimaa saan
ne auttaa jaksamaan.
Jokainen halaus
jokainen hymy
piirtyneet muistoihin on.
Jokainen hetki
jokainen muisto
Kaipaus on loppumaton.
Tulen haudalles kera ruusujen
ne lasken hangelle itkien
Ei ikävä häviä milloinkaan
olet muistoissani ainiaan.
Et ole enään luona ihmisten
vaan joukossa tuhanten enkelten.
Ovesi edessä kynttilöitä
ne valaiseen maanpäällisiä öitä.
Myös kukkien määrä on suuri
Pihallesi pääsee juuri ja juuri.
On monella ikävä valtava
jokaisen harteillaan kantama.
Toinen toistaan tukee, auttaa ja halaa
suru helpottuu pikkuhiljaa, salaa.
Ikuisuuden muistan sut ja tekosi
jokaisen eleesi ja sanasi.
Loit lähdölläs arven niin syvän
toivon sinulle olon nyt hyvän
Korvissani soi surun nuotit
Sinä onneen ja hyvyyteen luotit
Vaan elämässäsi sait viimeisen kortin
joka eteesi loi taivaan portin.
Lasken kynttilän haudalles loistamaan
ja lumihankia valaisemaan
Pian sulaa jo maa ja kukkia saa
sun hautakives ympärille istuttaa
Ruusuja ja neilikoita
mikään ei sun hautasi kauneutta voita.
Kyynel poskelleni vierähti,
sun lähteneen kuulin
paino sydämelleni kierähti
ja lohduttomuus suurin.
Vain aika haavat parantaa
ja kyyneleet poskiltamme kuivattaa.
Hetkihetkeltä oloni helpottaa
silti ikävää ei mikään voi poistattaa.
Nyt lähdit paikkaan sä parempaan
iloa, elämää tavoittelemaan
täällä et hyvin voinut
anna anteeksi, en ymmärtänyt.
Sua muistan iltaisin kynttilänvalossa
yöllä tähtien loisteessa.
Sä kirkkaimpana tuikehdit,
mulle muistoja välkehdit.
Enkeileitä, onko heitä, päällä tämän maan....?
En tiedä nyt, sillä sinä muutit taivaaseen.
Kasvatit siivet ja lähdit luotamme paikkaan autuaaseen.
On sinulla olo nyt hyvä.
Vaikka meille jäi kaipuu syvä.
On oma enkelimme lähtenyt,
hän on taivaan tähdeksi muuttunut.
Kasvatit siivet,
taivaaseen lensit.
Luo Jumalan ja niin monen muun
pienen, suuren hymysuun.
Sinä hymyilet siellä pilvien päällä
minulla silmät kyynelissä täällä.
Välimatkaa on, tiedän sen,
mutta tapaamme pian uudelleen.
Sanoja oikeita löydä en
löydän poskelle vuotavan kyyneleen,
se tän ikävän paljastaa
ku luotani lähdit kohti taivasta.
Sun odotan vielä palaavan,
jotta voisimme vielä halata,
vielä joskus sydämemme tapaavat.
Kaik' on niin hiljaa mun ympärilläin
kaik' on niin hellää ja hyvää
kukat kauniit aukee mun sydämessäin
tuoksuen rakkautta syvää.
Päivä päivältä olo helpottaa,
kyyneleet eivät lopukkaan
ikävä ja suru
kultainen rakkauden muru
sydämessäni sitä kannan
sulle muistoja annan.
Elämä valuu välistä sormien
kuin hiekka pitkien rantojen.
Hetkiä yhteisiä vaalia pitää
pian ei jäljelle jää enää mitään.
Elämällä on tarkoitus,
se voi olla nopea vilahdus.
Kukaan ei voi tietää,
milloin on aika hyvästit jättää
tänään, huomenna, vuosien päästä,
älä siis rakkauttasi säästä.
Puoliso, ystävät, suku,
rauhassa nyt viimeinen unesi nuku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti