sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Suomi24-tekstejäni part2

Aikaa kuluu
muistot tulevat yhä kirkkaampina mieleeni
Hyvästellä emme ehtineet
mutta me tapaamme vielä.

Sun odotan vielä palaavan
vielä kerran mua halaavan
ja jossain taivaan takana taas sydäntemme tapaavan

 Sua ikävöin, sua kaipaan
luoksesi tietä raivaan
halaus hellä viimeinen
olisi ollut tarpeellinen
hyvästellä en ehtinyt
olit jo taivaaseen lennellyt.

 Niin äkkiä lähdit luotamme pois,
todeksi ei tätä uskoa vois
Sun hyvä on olla, toivomme niin
silti silmämme täyttyvät kyyneliin..

Sinä iltana monta tähteä näin,
sytti kirkkain tähti yllättäin
sain kuulla sinun lähteneen
ja hyiseen talvenhenkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Taivaalle katson ja tähden nään
muistelen sinua, ystävää
Muistot sydämessä säilytän
tuulessa terveiseni lähetän.
Ikävä muuttuu kaipuuksi,
tähtes loisto kirkkaammaksi.

 Olin täysin sanaton
kun kuulin, sinun mentävä on
Paikkasi sydämessä ikuinen
Kyynel poskelle vierähtää, huomaathan sen
Kaipuu on suuri ja suunnaton
Olet minulle korvaamaton.

 Niin äkkiä lähdit luotamme pois
ihan kuin unta se edelleen ois
En arvannut, ei silmäni nää
miten lähellä oli sun määränpää
Lähtösi pisti miettimään
mikä on oikeasti tärkeää
joka päivä voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen.

 Tää kaikki pisti minut miettimään
mikä on elämän määränpää
miten tärkeää kertoa, että välittää
sillä tulevaisuudesta ei voi tietää
Yhtäkkiä kuulin, että olet lähtenyt
taivaan tuuliin lennellyt
En uskoa voinut, en halunnut
sillä oot mulle tärkein ollut
Liian myöhään taas tajusin
miten paljon sua rakastin.

 Hetket sun kanssasi piirtyneet
on muistoksi sydämeen
Siellä suru ja kyyneleet
muuttuvat hiljaiseen kaipuuseen

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
meitä voi erottaa

Sataa lunta hiljalleen
sun kasvos piirtyy taivaisiin
muisto ystävyyden säilyy ainiaan
sut luokseni vaan haluan takaisin.

 Ei tiedä kukaan mihin elämä päättyy
mistä se johtuu tai mihin se kääntyy
voi hetki olla onnellinen, hyvä
pian rinnassa kaipuu syvä
Siis ystävyyttä arvosta ja huolta kanna
ei kauniimpaa asiaa elämä anna
Pian voi jo koittaa lähdön hetki
ja ohi on elämän lyhyt retki.
Sitä ei arvaa, ei tiedä kukaan
milloin rakas lähtee enkelin mukaan.

 Haluaisin,
pukea ikävän sanoiksi
kertoa sinulle rakkauteni
nähdä sinut vielä luonani
jutella, halata tiukasti.
Mutta se ei ole mahdollista enää
en pysty vaan juoksemaan sun perään
vaikka kuinka kovasti tahtoisin
sun luokseni mä takaisin
Toivottavasti sun on nyt hyvä
Ikävä ja kaipuu täällä on syvä.
Lohduttomuus ei lopu milloinkaan
Sydän muistaa ainiaan.

 Ei ikävä katoa milloinkaan
olet sydämessäni ainiaan
rakkaani ei sun kuulunut ois
vielä luotamme nukkua pois
Sulla oli elämä edessä
kaikki vaan tapahtui niin yhtäkkiä
Hymysi, ilosi, naurusi
muuttuivat hiljaisuuteen.

Lumihangessa istun, kyyneleet valuvat
ei kuulunut sun lähteä vielä
kaikki sut tänne takaisin haluavat
mutta onko sun parempi siellä?

 Ei ikävä katoa milloinkaan
olet sydämessäni ainiaan
rakkaani ei sun kuulunut ois
vielä luotamme nukkua pois
Sulla oli elämä edessä
kaikki vaan tapahtui niin yhtäkkiä
Hymysi, ilosi, naurusi
muuttuivat hiljaisuuteen.

Lumihangessa istun, kyyneleet valuvat
ei kuulunut sun lähteä vielä
kaikki sut tänne takaisin haluavat
mutta onko sun parempi siellä?

Jokainen lähtö voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen
yhteinen elämä viettää piti
kunnes luotani lähdit, niin liki
olimme toisissamme
mutta matka nyt on välillämme
Ei ikävää, ei kaipuuta voi muuttaa sanoiksi
se purskahtaa aina vaan itkuksi.

 Aika kuluu, päivät vaihtuvat
edessämme aukeavat ikkunat
Ikävä on loppumaton
ja olo edelleen lohduton.
Poskelle vierähtää kyynel tai kaksi
Muodostut hä vain rakkaammaksi.
Kanssasi jokainen muisto on hyvä
ja kaipuu on niin suuri ja syvä.

 Elämä on elämistä varten,
nyt minäki ymmärrän sen
jokainen halaus voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen.
Olit kohtelias, ihana
täydellinen ystävä
Autoit ja kuuntelit
anteeksi että en ymmärtänyt.

 Elämän virtaa ei oltu sulle luotu
sut oli toiseen maailmaan tuotu
kuulut sydämmeen ainiaan
lähdit silti pilvilaivaan
sinusta huolehtii nyt Isä Taivaan.

 Taivaalle syttyi juuri,
tähti kirkkain, suurin
lähtösi tuskaa tuotti,
nyt soi surun nuotti.
Olet kirkkain tähti taivaan
sen tiedän, sua kaipaan.

Sydän ei unohda milloinkaan
ihania hetkiä muistelen ainiaan
Nään kynttilän liekin loistavan
syksyisen viiman puhaltavan
Lumihiutaleet hiljaa leijailee
Kevät jo jokea aukaisee.
Et sitä näe täällä,
luonamme maanpäällä.

Kaipuu, niin suuri ikävä, kyynelten virta.

 Sä elämää pakenit
kohti taivasta kiirehdit
kuoleman kun saavutit
ja annoit viimeiset hyvästit.

 En kuule enää, en nää
sinua, rakasta ystävää
Lähdit kuoroon taivaiseen
sieltä laulat omalle kullalle
Kuiskaukses kuulen
viimassa syystuulen
Kyynelees nään
ne tihkuu ikävää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti